Joulukuun alku ja mulla on jo kuusi pystyssä. Toisaalta tuo sama pieni koristekuusi on ollut koko vuoden jo pystyssä tuossa hyllyn päällä.. Laiska, minäkö? 
Pikkujoulukausikin alkoi ja juhlat, johon itse osallistun, ovat vasta tulevana perjantaina. Teemana on myös pukeutua joksikin, mutta en vielä ole keksinyt, haluanko kääriytyä sideharsoon muumioksi vai hiippailenko omassa satujen suosikissani, Ihmemaan Hulluna hatuntekijänä? Toisaalta idea muumioitumisesta on kiehtova.. Oi, mä niin tykkään teemapileistä 
Toivottavasti mulla olisi mahdollisuus päästä taas ihmisten ilmoille bassoni kanssa, ellei pikkujouluissa ole jo musiikki järkättynä. Kynnet jo kasvaneet niin etten muista milloin viimeksi olenkaan soittanut kunnolla.
Kirjallisuuden suhteen olen tullut siihen tulokseen että muutama sata vuotta sitten oli hiukka parempaa, jos näin voisin ilmaista? Tosin nykyään on ehkä vaikeampi kirjoittaa jos kaikki romanttinen roska on jo kirjoitettu, mutta voi, miten tämänkin kivisydän heltyi lukiessa Oscar Wilden satuja, mm. Satakieli ja ruusu, sekä Itsekäs jättiläinen. Selvä, ehkä hiukan hassua itkeskellä aamuyöllä saduille mutta nämä olivatkin toisenlaisia satuja kuin perinteiset Disneyn muokkaamat Tuhkimo, yms. (Tosiasiassahan Tuhkimokin alkuperäisesti päättyi aivan toisin kuin nykyään, muttei siitä sen enempää..) Toisaalta, kyllä rupesi naurattamaan hennon itkeskelyn jälkeen että miten voinkin? Nämähän ovat vain satuja? Ei, mulle ne on enemmän kuin satuja eikä lokeroituna pelkästään “lasten” saduiksi.
Mutta jos hiukan nykyaikaan päin siirrytään, luin kuukausi, ehkä kaksikin, sitten James Ellroyn teoksen Hurmeinen kuu. Kesällä taas sain päätökseen Jonas Gardellin ‘Kummajainen astuu kehiin’. Siinäpä vasta joitakin jotka voisin lukea uudestaankin. Wau!
Huvittavaa kuinka oma ajatus lentää ja kuinka sitä heltyykin tunteelliseksi. Naurettavaa, siitäpä otsikkokin. Käytin haaveiluaikani umpeen ja palaan kylmään todellisuuteen, lempinimenä tapettu..
Blogiaihetta tässä on koitettu keksiä yhä enemmän mutta koska ei oo tullu ideoita ja motivaatio kärsii, saan lukea nämä yleiset “mitä kuuluu?” – jutut vanhuksena ja nauraa/tappaa tylsyydestä itseni kuoliaaksi. Kesä tuli, kesä meni ja meni kaikki muukin. No on mulla katto pääni päällä mutta materiaa vain tämäkin, ei kestä.
Meni kesä suoraan sanottuna nukkuessa. Aamuyöllä nukkumaan ja iltapäivällä heräsin “yöunilta”, koneelle ja ulos pohtimaan elämän tarkoitusta melkein metsän keskelle hyvän ystävän seurassa. Cool! Paskanpuhumista yöhön (Ei seläntakana puhumista tässä yhteydessä, vaan ihan yleistä paskaa vaan eli mitä päähän tulee, sanotaan tai kysytään), kahteen asti, takaisin koneelle pariksi tunniksi ja nukkumaan, niin se elämä rullasi ja välissä ehti pohtimaan josko elokuussa alkaisi tosissaan keskittymään mihinkään. Lähinnä opiskeluun ja syksyn YO-kirjoituksiin jotka meni aika penkin alle mut mä oon tyytyväinen ja tarjoon pullakahvit jos läpi menivät. En siis vieläkään tiedä..
Jos uraa ei itselleni urkene maalailun tai yleisen sekoilun parissa, keksin suunnitelman C: Kirjailija. Pohdittiin tässä jo sen hyvän ystävän kanssa kirjan nimeä ja sisältöä. Ei siitä mitään tule mutta sehän siinä on ideana. Pohdittiin paljon muutakin ja kun luulee ettei politiikka kiinnosta, kyllä se sittenkin kiinnosti. Tai politiikka, en tiedä mitä politiikkaa se oli mistä puhuimme mutta omaamme ainakin jossei muuta.
Tosin eihän tälläkään elä, siis Siwaan tieni käy ja toivon jos joku hullu heiluisi veitsen kanssa ja osuisi? Toiveikasta ja säälittävää sunnuntai-illan viettoa.. Pekoni piti heittää pois, meni vanhaksi. Teatterissa kävin yksi ilta, näytös oli hyvinkin avartava monella saralla, ei mulla muuta.
Miten tässä nyt rauhoittuisi? Mutta melkein huikein sunnuntai ikinä ja täytän tismalleen kolmen tunnin ja viiden minuutin jälkeen 18!!
Jos ensiviikolla jotakin järkevämpää? Kiitos, sitärataajne.
Viime yön valvoin taas johonkin kuuteen, kun katsoin leffoja ja tv-sarjoja. Päivän katselmuksiin kuuluivat mm. Supernatural 1. kausi, Notebook ja Eat Pray Love.
Sananen Notebookista. Pidin elokuvan juonesta, vaikka mielestäni “perus kliseinen romanssi -raina” se onkin, katsoisin sen uudelleen. Toisaalta en pitänyt siitä ennalta-arvaamisesta. Elokuvan välissä, kauan ennen loppua kun “Allie” päätti palata “Noahin” luo, tiesin sen tapahtuvan ja se ärsytti. Elokuvan alkupuolella, se oli vain arvaus mutta keskellä elokuvaa se oli jo sitten varmaa. Mutta katsoin sen loppuun ja se kannatti. Vaikka ei sen erikoisempia sanoja sanottu, se oli…… Mikä se sana on? Koskettava?
Suloista, että se päättyi yhteiseen poismenoon.
Jokin jäi kumminkin kaivertamaan…
Eat Pray Love. Syvä huokaus ja mielen tyhjennys. Ei miulla muuta. En voi kehua tätä leffaa tarpeeksi, oli jotakin joka kannattaa katsoa. Itsensä ja Jumalan etsiminen alkulähteenä oli mielenkiintoinen. Vuosi kadota kotoa jonnekin missä voi aloittaa “uuden elämän” ja keskittyä olennaiseen. Tietysti, pieniä kliseitä mutta ei häirinnyt, muu kuin se että kun Liz palasi Baliin, jossakin vaiheessa se idea vähän hiipui. Uusi romanssi tuli tielle ja jotenkin se itsensä löytäminen jäi.. hiipuvaiseksi. Italiassa syötiin, Intiassa rukoiltiin ja Balilla rakastuttiin, jotenkin se oli kumminkin.. Häiritsevää, mutta onnellinen loppu ja ihana kerronta.
Emmätiedä, tää leffa pitää enemmi katsoa kuin lukea tämmöisiä sepustuksia blogeista tai arvosteluista!
Viimeisenä, muttei vähäisempänä, Supernatural 1. Kausi, 2. Jakso. Kesken, nukahdin kuuden aikaan aamulla kun odotin että se ohjelma latautuu. Miksi katselen kummallisia leffoja ja ohjelmia? Ajatuksetkin alkaa olemaan jo sitä luokkaa, että taidan nämä yliluonnollisuudet jättää hetkeksi… Kunnes Supernatural latautuu… \O/ Yaay!
Lomaa on enää vain kuukausi! Ainiin, ne YO-kirjotukset……. :S
P.S. Mikä täydellinen vihreä sävy! <3
Avainsanat: aika, Eat pray love, elokuvat, Notebook, Supernatural
Tänää sit kattelin leffoja ja löysin muutaman tutun leffan jota viimeks pikkusena neitinä kattelin silmät suurena nenä kiinni ruudussa. Nimittäin Herkules ja Mulan, ja mun oli aivan pakko kattoo ne koska vitsi mitä muistoja heräs ja pelkästää noi nimet sai mun täydellisen lapsenomaisuuteni heräämään päikkäreiltä että päätin mennä ensviikolla makuunii jos sielt löytys Keisarin uudet kuviot! Ihan sama mitä ne työntekijät siel kelaa ku mä meen kuola valuen maksaa mun pään kokosen karkkipussin ja sen leffan, vitsi mikä nostalgia tuli ny tästä!
Eilen kaveri toi mulle kahvipaketin. Ihanaa Brazil kahvia, vitsi mitä kahvia! Aika erikoista mut vois kyl ostaa useemmin, onse nii hyvää! Hän vain aatteli että ehkä mä haluun kokeilla eri kahveja ni osti just sen. Miten oikeassa hän olikaan! Tätä mä siis oon juonut siitä lähtien kun heräsin aamulla. Heräsin joskus yhden aikaan aivan tietämätön mistään, oli niin pöllämystynyt olo että tuskin olisin huomannut vaikka olisin herännyt jostain autiolta saarelta. Aamu, (korjaus: minun aamuni! ;D) lähti käyntiin sillä että avasin ihan ekaksi koneen ja juttelin kaverin kanssa mesessä ja siinä samalla kuuntelin fiilistelevää musaa että jaksan mennä alakertaan keittää kahvia. Voiko paremmin aamu alkaa kun voi nukkuu myöhää, herätä ihan rauhassa eikä tarvi ajatella minkäänlaisia velvoitteita. Mulla on koeviikko, maanantaina ei koetta ja en muutenkaan koskaan lue kokeeseen ennen sunnuntaita joten tervetuloa rauha, laskeudu tähän pieneen huoneeseen jossa yksi pieni lapsi odottaa. …Ja katsoo fiiliksissä Disney-leffoja! Yritin myös katsoa Mean Girls 2:sen mutta se oli aika kuraa (vähänko eka osa mut viel huonompi) ja loppu kesken katselemisen. Se siit! Lisää parsaa?
Tänään yöllä 12 aikaan väsäsin popcornia. Puolet pussin jyvistä ei suostunu poksahtamaa ni aattelin laittaa ne kattilaa jos ne vaikka poksahtais. Tuloksena tällekin oli että ne palo pohjaan ja palohälytin huusi. Mut kyl ne muut popparit jotka poksahti oli hyviä! Keitin myös kananuudeleita jotka oli aivan mahtavan ihanan hyviä kun en pitkään aikaan ole niitäkään syönyt. Mutta pihvi olis kyl ollu aivan 100 kertaa parempi mutta persaukisena on paha semmosia ostella. 
Ensiviikolla sitten kun taas rahaa tulee ja voin vihdoista viimein käydä hakeen tilaamani CD pois sieltä kaupan hyllyltä ja fiilistellä vähän lisää jos vaikka joku sisäfileekin sattuu ostoskärryyn. Kuola valuu jo ajatuksesta. :P
Maalaukset pian valmiita näytille kuviksenmaikalle, vielä yks grafiikkatyö ja mie oon valmis! Kävin viel askarteluliikkeessä jossa vähän innostuin shoppaamaan ja ideoin jo kaikkea mahdollista mitä voin saada aikaan nois kuviksen töis ja muutenkin luomaan jotain kaunista itelle. Jotenkin ihana viikonloppu vaihteeks. Viimenen pannu kahviaaa –>
Hmm, kuuntelin PMMPn kappaleita pitkästä aikaa.. Otsikko on jo aika viittaava. Mutta, Mikä ihmeen tarkoitus sillä on että herää 5.00?! Ois ollu viäl vähintää 3 tuntia varaa nukkua. Voihan aamun siis näinkin alkaa, ensimmäinen kahvikupillinen menossa ja.. hyvin rauhallista täällä. Kesä tulee! (Blogimerkinnät valehtelee, alotin kirjottaan 5.30 vaikka tual lukee joku 4.00 tms. )
Nyt on masisteltu ja fiilistelty angstia niin paljon että kyllästyttää olla näin vitsin hapannaama. Tai en mie hapannaama oo jos on oikeesti hauskaa mut ei oo ollu hauskaa pitkään aikaan! Ykspäivä oli niin säälittävä fiilis kun naureskelin pienille typerille kirjotusvirheille sokerihumalassa…. Ja join vain yhden pullon Jaffa Lightia… Missäpäin meni vikaan?
Päätimpä siis että ompas paska maailma mutta pitää jaksaa hymyillä. Tää maailma ei saa mua elävänä! (Ja pilkun*..viilaajille, tämä on vain sanonta. Ei ”koko maailma” minua jahtaa. Ne jotka minuu jahtaavat eivät ole ”koko maailmani”). Ristiriitaisuuksia syntyi nyt..
Koulu onkin sit vähän kummallisempi juttu kun on kaikki mahdolliset asiat kesken ja mitään ei ehdi enään uusimaa. Mut lievittää pikkasen se et jotain tosta kuviksesta näyttää tulevan, (johon ehkä voi vaikuttaa muutamat CD levyt jotka ostin vähän aikaa sitten :F), öljyvärit on mahtavat mut vähän mietityttää saankos tehtävät tehtyä ihan ajoissa. 2 viikkoa aikaa kun pitäs olla kuivunu ja näytillä, hups! Ne vaan kuivuu aika hitaasti mutten jaksa stressata piänistä.
Hmmm, tunnin ehdin tässä istua ja pohdiskella kun huomasin että istun jalkani päällä! Hidasta…… (Aika huikia tää keltanen väri muuten ) Kylläpäs tämä tästä auringonpaisteeksi muuttuu, mullon oikeesti sellanen fiilis et ei jaksa ja hymyilyttää. Musta tulee taas minä ilman filosofisia pohdintoja minuudesta. Käännä kasvos taivaaseen, koska oot niin vitsin täydellinen!
(Vähän pliisua miulta: ei sanatarkalleen noin kuin ylempänä jo mainitsin, mutta, The Rain – Kasvot, kaunis kipale.) Kiitän, kuitan.
Avainsanat: säälittävä
Pitkään aikaan taas tullut tänne kirjoiteltua mutta nyt sen sitten teen, päivän hyvän työn..
Oikeen outo fiilis taas, miksi minä ja miksi vastaus viipyy, kaipaan järjen ääntä! o.O Yllätyin kun sain työtarjouksen, oho siistiä! Viime viikonloppukin oli aika huikee, en osannu odottaa yhtään sellaista fiilistä kun mikä siellä sitten vallitsi . Sitten pääsin taas tähän todellisuuteen ja opiskeluun, jos tätäkään opiskeluksi voisi kutsua jos puolet ajasta makaa himassa sairaana. Tänään maalaajana vapaaehtoisesti, ihan kaunista jälkeä tuli.
Tähän aikaan alkaa jo väsyttää ettei jaksa kirjottaa mutta toisaalta en untakaan halua saada tiettyjen asioiden takia. Ajatus heittää kuperkeikkaa ihan vain tajuamatta ollenkaan ajatuksenkulkua. Mutta nettiostokset vie ajatukset muualle ja tällä kertaa löysin kumiankkoja (joiden hintaa tosin ei lue missään, joten luovutin) ja USB-tikun. Sellasen ristin, tosi hieno! Maksaa vaan aika mukavasti . Suomalaisesta ostin “muistikirjoja” tahi ihan vaan vihkoja. Voi bassoparkaa joudunko taas kohta ostaa uudet kielet? Toivottavasti en, enskuuhun asti pitäs pärjätä ……
Voisin lentää pois täältä, jättää ahdistavat asiat sikseen ja keskittyy että pysyn ilmassa ja en katko siipiä. Ensin tosin voisin löytää parkettilattian nielemän.. venytys..renkulan. (..?)
Paniikki, ahdistaa. Tää on (useimpien mielestä) ihana tunne, mut ite en kovin ole innoissani asiasta. Näin EI vain käy mulle. Mitä ideaa tässä on? Jos kyse olisi jostakin tuntemattomasta, voisin tehdä asialle jotakin jota ei tarvitse myöhemmin ajatella vaikkei olisikaan toivottu lopputulos. Mutta tää on tuttua ja en halua pilata mitään,.. Miulla menee vaan pää sekasin koko asiasta. Parempi vaan olla hiljaa ja pitää ajatukset itselläni ellei toisin tule kehotetta.
Miksi minä? Miksi nyt? Miksi juuri näin? Apua!!! Aikasemmin meinasin päästä helpolla kun onnistuin unohtamaan asioita mutta myöhemmin, sen pienen ärsyttävän hetken kun tajusin että olen tämän asian unohtanut, se palasi mieleen ja ei lähde pois ellei tapahdu jotakin iloista asian muilta haaroilta.
Tämänkin voisin luokitella turhaksi aiheeksi kuluttaa aikaa kirjoitellessa, mutta tällä hetkellä ei ole parempaakaan tekemistä. Mutta plussaa tuo se että ostin Marimekolta semmosen söpön kukkaron. Josta pääsen toiseen asiaan, että miten nyt hullaannuin tällaiseen tavallisen näköiseen kukkaroon joita saa joka kaupasta? Okei, kangas on aina eri ja onhan se MARIMEKKOA, huu! Mut eipä tuo nyt kumminkaan niin erikoinen ole. Mutta se on aiva uskomattoman ihana ja mustavalkoiset raidat sopivat miun muuten mustavalkoiseen vaatevalikoimaan.. Ja se on tosi söpö ja just sopivan kokonen!
Hauska viikko takana. En jaksanu tehä mitään ja wanhat jäi väliin. Ite en tanssinu mut kaverit pyöri mekoissa mikä ois ollu mukava käydä katsomassa mut eipä voi enään mitään. Tällekin “blogille” olen yrittänyt aihetta keksiä mutta empä sen verta taiteellinen ole jotta luonnoksia latailisin tänne. Tosin eipä niitäkään paljon enään ole. Kaikki pääty kokkoon viime juhannuksena tauluista lehtiöihin. Otsikossa tosin lukee “päiväkirjaa” mutta sekin kyseenalaistettuna kysymysmerkillä ja tekstiäkin aika satunnaisesti. Tosin voisin pitää kirjaa kuinka monta kertaa kuukaudessa mulla on “Ei ole mun päiväni”/”muutenvain sekoilua” -päiviä.
(Jos joku mahdollisesti oikeesti jaksoi tähän asti lukea ja kiinnostui jollakin tavalla ehkä tietää jostakin lisää (tai jotain..??), Onnittelen! Tuu syömään kakkua ja muistuta että mun täytyy ostaa uudet kielet.. Tähän astiset kesti puoli vuotta o.o…. Onkohan se hyvä juttu? -.-’.. Ja voi kauhia, mikä masis mulla on, kun näkyy niin vähän hymiöitä?)
Avainsanat: marimekko, onnittelut, paniikki
