.. näytä sille keskisormea, hymyile nätisti ja kävele pois kuin mikäkin draamakuningatar.
Syyskuu-Joulukuu 2012 (ei pysty enää muistaa..)
Jotkut syövät jäätelöä ja jotkut leikkauttavat hiuksensa. Minä hankkiudun eroon materiasta. Olisinko tehnyt mitään toisin jos olisin tiennyt? Ehkä en.
Tässä vaiheessa piti olla se suunnitelma kaiken varalle mutta en osaa suunnitella ja näin siinä käy. Paikkailen pikkuhiljaa niitä virheitä mitä oon tehny ja miten oon asioita hoitanu. Tosin en luultavasti tule muuttumaan muiden silmissä erilaiseksi vaikka kuinka yrittäisin vakuuttaa muuta. Sitten mun ei luultavasti tarvitse, enkä yritä väkisinkään.Ikää tuli lisää. Jälleen yksi naula arkkuun. Syntymäpäivä on hyvä päivä aloittaa kaikki alusta. Uusi hyvä vuosi painaa pää tyynyyn iltaisin ja muistaa jälleen ne hetket viimevuodesta. Jos minulta olisi silloin kysytty, olisin haudannut ne naulat. Jäänyt hetkeksi tuijottamaan komeita kasvoja.
Meni puoli vuotta omaan tahtiinsa. Valmistuin vihdoin ja viimein. Tosin ei tässä vaiheessa vielä kehumista. Yllä oleva teksti on noin kolme kuukautta sitten kirjoitettu luonnos ja en edes välttämättä muista itsekään mitä tuolla tekstillä tarkalleen hain. On minulla jokin aavistus mutta selkäpiitä karmii sen ajatuskin. Tarkemmin ajateltuna nyt muistuikin mieleen..
Tällä kertaa en kuitenkaan hukannut koruja (rahaa niiden edestä kylläkin) baariin. En soitellut kenellekään sanoakseni jotakin sisältä kumpuavaa ”totuuden sanoja”, tai mitä lie.. Silti aamulla noustessa ylös havahduin sellaiseen olotilaan että jotakin erilaista eilis illassa kuitenkin oli.. sen lisäksi että minun osaltani ilta päättyi jo ennen puolta yhtä. Sekä taisin yllyttäytyä (huvin vuoksi.. wtf) pokaamaan ihmisiä baarissa ja, mikäli muistan oikein, en vissiin sanonut mitään kovin järkevää. Harvahan toki rupeaa teologiaa vääntämään ympärkännissä mutta… Omat sanani vain olivat aivan uskomattoman surkeita. Ja että istun himassa 9.30 kertoo aika selvästi että en onnistunut missiossani. Jes.
2013 –
Ehkä yksi suurimmista mainitsemisen arvoisista asioista vuoden 2013 alusta on se, että kerrankin voin olla samassa tilassa äitini kanssa. Kerrankin keskustelut ovat olleet enemmän mukavia kuin sisältä kumpuavia aggressioita, jos näin voin karkeasti ilmaista. Kielimuuri on haljennut ja ymmärretään toisiamme paremmin. Ehkä tosiaan on olemassa Jumala. En tietenkään sano, että ennen olemme silmittömästi vihanneet toisiamme. Ei. Ehkä mä vain kasvoin aikuiseksi. 😀
Hakupaperit korkeakouluun ja taputus olalle. ”Kyllä se siitä”.
… No jo on ällöpositiivista x) …
-bQ