Voisin lentää pois täältä, jättää ahdistavat asiat sikseen ja keskittyy että pysyn ilmassa ja en katko siipiä. Ensin tosin voisin löytää parkettilattian nielemän.. venytys..renkulan. (..?)
Paniikki, ahdistaa. Tää on (useimpien mielestä) ihana tunne, mut ite en kovin ole innoissani asiasta. Näin EI vain käy mulle. Mitä ideaa tässä on? Jos kyse olisi jostakin tuntemattomasta, voisin tehdä asialle jotakin jota ei tarvitse myöhemmin ajatella vaikkei olisikaan toivottu lopputulos. Mutta tää on tuttua ja en halua pilata mitään,.. Miulla menee vaan pää sekasin koko asiasta. Parempi vaan olla hiljaa ja pitää ajatukset itselläni ellei toisin tule kehotetta.
Miksi minä? Miksi nyt? Miksi juuri näin? Apua!!! Aikasemmin meinasin päästä helpolla kun onnistuin unohtamaan asioita mutta myöhemmin, sen pienen ärsyttävän hetken kun tajusin että olen tämän asian unohtanut, se palasi mieleen ja ei lähde pois ellei tapahdu jotakin iloista asian muilta haaroilta.
Tämänkin voisin luokitella turhaksi aiheeksi kuluttaa aikaa kirjoitellessa, mutta tällä hetkellä ei ole parempaakaan tekemistä. Mutta plussaa tuo se että ostin Marimekolta semmosen söpön kukkaron. Josta pääsen toiseen asiaan, että miten nyt hullaannuin tällaiseen tavallisen näköiseen kukkaroon joita saa joka kaupasta? Okei, kangas on aina eri ja onhan se MARIMEKKOA, huu! Mut eipä tuo nyt kumminkaan niin erikoinen ole. Mutta se on aiva uskomattoman ihana ja mustavalkoiset raidat sopivat miun muuten mustavalkoiseen vaatevalikoimaan.. Ja se on tosi söpö ja just sopivan kokonen!
Hauska viikko takana. En jaksanu tehä mitään ja wanhat jäi väliin. Ite en tanssinu mut kaverit pyöri mekoissa mikä ois ollu mukava käydä katsomassa mut eipä voi enään mitään. Tällekin ”blogille” olen yrittänyt aihetta keksiä mutta empä sen verta taiteellinen ole jotta luonnoksia latailisin tänne. Tosin eipä niitäkään paljon enään ole. Kaikki pääty kokkoon viime juhannuksena tauluista lehtiöihin. 😀 Otsikossa tosin lukee ”päiväkirjaa” mutta sekin kyseenalaistettuna kysymysmerkillä ja tekstiäkin aika satunnaisesti. Tosin voisin pitää kirjaa kuinka monta kertaa kuukaudessa mulla on ”Ei ole mun päiväni”/”muutenvain sekoilua” -päiviä.
(Jos joku mahdollisesti oikeesti jaksoi tähän asti lukea ja kiinnostui jollakin tavalla ehkä tietää jostakin lisää (tai jotain..??), Onnittelen! Tuu syömään kakkua ja muistuta että mun täytyy ostaa uudet kielet.. Tähän astiset kesti puoli vuotta o.o…. Onkohan se hyvä juttu? -.-’.. Ja voi kauhia, mikä masis mulla on, kun näkyy niin vähän hymiöitä?)
marimekko, onnittelut, paniikki